Näin luonto juurtuu osaksi työarkea
Miksi käytännöt eivät juurru itsestään?
Jotta luonto rakentuu pysyvästi osaksi työarkea, tarvitaan muutakin kuin hyviä ideoita, innostusta tai yksittäisiä työympäristön muutoksia. Ratkaisujen on sovittava työn tavoitteisiin, organisointiin, aikatauluihin, työympäristöön ja työpaikan yhteisiin toimintatapoihin.
Uusia käytäntöjä voivat hidastaa monet tavalliset arjen esteet. Työntekijä voi esimerkiksi olla epävarma siitä, onko ulkona työskentely, kävelykokous tai luontotauko työpäivän aikana todella sallittua. Esteet voivat liittyä myös ajan puutteeseen, totuttuihin työtapoihin, puuttuviin välineisiin, ergonomiaan, sääolosuhteisiin tai siihen, ettei uudesta toimintatavasta ole vielä riittävästi osaamista ja kokemusta.
Pelkkä uuden tilan tai muun ratkaisun tarjoaminen ei siksi yleensä riitä. Työnantajan on hyvä tunnistaa käyttöönoton esteitä, tarkastella työn organisointia ja luoda yhteiset käytännöt toiminnan tueksi. Myös johdon ja esihenkilöiden kannustus ja esimerkki auttavat tekemään uusista toimintatavoista hyväksytyn ja luontevan osan työarkea.
Työnantajan keinot onnistumisen tueksi
Luontoon liittyvien ratkaisujen ei tarvitse olla suuria tai monimutkaisia. Usein kannattaa aloittaa pienestä, oppia kokeiluista ja liittää toiminta osaksi työpaikan olemassa olevia käytäntöjä.
Lähtekää liikkeelle tarpeesta
Miettikää, mihin tarpeeseen ratkaisu vastaa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi palautumisen, tauottamisen, liikkumisen tai yhteisöllisyyden tukeminen. Selkeä tavoite auttaa valitsemaan työpaikalle sopivat keinot.
Tunnistakaa esteet
Selvittäkää, mikä voi vaikeuttaa toiminnan toteutumista. Esteet voivat liittyä esimerkiksi asenteisiin, ajan puutteeseen, työn organisointiin, yhteisiin pelisääntöihin, osaamiseen, työvälineisiin, ergonomiaan tai saavutettavuuteen. Kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla – aloittakaa suurimmista esteistä.
Sovittakaa käytännöt työn tekemisen tapoihin
Uusien ratkaisujen rinnalla voi olla tarpeen tarkastella myös työn organisointia. Esimerkiksi kävelykokoukset edellyttävät sopivia kokousaiheita ja riittävästi siirtymäaikaa. Vuorotyössä voidaan puolestaan miettiä, miten eri työvuoroissa olevat pääsevät osallistumaan. Huomioikaa myös tarvittavat työvälineet, ergonomia, sääolosuhteet ja turvallisuus.
Ottakaa työntekijät mukaan
Osallistakaa työntekijöitä ideointiin, suunnitteluun, kokeiluihin ja arviointiin. He tuntevat oman työnsä parhaiten ja pystyvät tunnistamaan sekä toimivia ratkaisuja että niiden sujuvuutta haittaavia esteitä. Laatikaa myös yhteiset pelisäännöt, jotta kaikille on selvää, miten ja milloin uusia käytäntöjä voi toteuttaa.
Tarjotkaa vaihtoehtoja
Sama toimintatapa ei sovi kaikille. Tarjotkaa mahdollisuuksien mukaan erilaisia tapoja osallistua ja huomioikaa erilaisten työntekijäryhmien tarpeet ja lähtökohdat. Uuden käytännön tulisi olla saavutettava, tukea hyvinvointia eikä lisätä kuormitusta tai tuntua pakolta.
Edetkää kokeillen ja maltilla
Kokeilkaa aluksi yhtä käytäntöä esimerkiksi yhdessä tiimissä, työvuorossa tai toimipisteessä. Uuden toimintatavan oppiminen voi vaatia aikaa, harjoittelua ja tukea. Jos ratkaisu ei sovi työhön tai aiheuttaa kuormitusta, sitä voidaan muuttaa kokemusten perusteella.
Varmistakaa johdon ja esihenkilöiden tuki
Johdon ja esihenkilöiden kannustus ja esimerkki osoittavat, että uusi toimintatapa on hyväksytty osa työpäivää. Jo selkeä lupa, myönteinen viestintä ja käytännön esteisiin tarttuminen voivat madaltaa osallistumisen kynnystä.
Hyödyntäkää tarvittaessa asiantuntijoita
Tukea voi pyytää esimerkiksi työterveyshuollosta, työsuojelusta tai työympäristön, luontohyvinvoinnin tai liikunnan asiantuntijoilta. Ohjattu harjoitus tai työhyvinvointipäivään yhdistetty kokeilu voi tarjota uusia oppeja, joita työyhteisö voi jatkossa soveltaa omassa arjessaan.
Seuratkaa ja kehittäkää
Kerätkää kokemuksia siitä, mikä toimii ja mitä pitäisi muuttaa. Kevytkin seuranta, kuten keskustelu tiimipalaverissa tai lyhyt palautekysymys, voi riittää. Kertokaa myös toiminnan tavoitteista, osallistumismahdollisuuksista ja palautteen perusteella tehdyistä muutoksista.
Kytkekää toiminta olemassa oleviin käytäntöihin
Luontoon liittyvät ratkaisut juurtuvat helpommin, kun ne liitetään esimerkiksi taukoihin, kokouskäytäntöihin, työn suunnitteluun, perehdytykseen, esihenkilötyöhön, työhyvinvointitoimintaan tai työpaikan vuosikelloihin. Näin ne eivät jää irrallisiksi kokeiluiksi, vaan voivat vähitellen muodostua osaksi työpaikan yhteistä arkea.